Kylät ovat olleet pitkään vähällä huomiolla. Puhutaan kyllä kaupungistumisesta ja maaseudun tyhjentymisestä mutta näkökulma on lähes aina, että kylistä olisi tullut osa historiaa. Nuo miljööt joissa kyläkoulut, kyläkaupat ja yhteisöllisyys kukoistavat. Kylissä on kuitenkin sitä jotain kadotettua, kaupungin melskeestä löytymätöntä. Kyse on muustakin kuin maalaisromantiikasta, sillä kylien kehittäminen on monella tapaa järkevää.
Raahen osalta tämä on tarkoittanut muun muassa Alpuan ja Piehingin kylien elinvoiman kehittämisen jättämisen yksinomaan kyläläisten harteille. Piehingistä katosi koulun myötä kirjasto ja nuorison harrastustilat. Alpualla rakennuksen ja toiminnan jatkumisen on pelastanut ainoastaan ahkera kyläyhdistys, joka omavaraisti sähköntuotantonsa ja työllistää alueen asukkaita. Koulun lähdölle ei Alpuakaan ole kuitenkaan voinut mitään. Piehinkiin uusi koulu oli jo suunniteltu mutta rakentamista ei koskaan aloitettu.
Miksi pitäisi siitä huolimatta uida vastavirtaan ja kehittää kyliä? Kyse on ensinnäkin tasapuolisuudesta. Ihmisillä voi olla elinkeino ja juuret maaseudulla mutta heidän oikeutensa yhtäläisiin, tai edes välttäviin, palveluihin saattaa olla heikoissa kantimissa. Ei ole tietenkään mahdollista, että kaikilla kuntalaisilla olisi yhtä lyhyt matka lääkärin mutta riittävien palveluiden takaaminen myös keskustan ulkopuolella on perusteltua. Hyvä esimerkki tästä on kyläkoulu.
Pienten lasten tapauksessa on turvallista, että koulumatka ei ole liian pitkä, linja-autossa istuminen koulupäivän päätteeksi väsyttää. Koulun aloitus on lapselle suuri elämänmuutos, on hyvä ottaa nuo askeleet turvallisessa ympäristössä. Kyläkoulut mahdollistavat turvallisen oppimisen ja lapsen riittävät voimavarat myös syrjäseuduilla, sekä antaen puitteet vapaa-ajan järjestämiseen. Koulun tiloissa voidaan pitää kerhoja, kirjastoa ja tapahtumia, jotka lisäävät asukkaiden hyvinvointia monella tapaa.
Tasapuolisuuden lisäksi kyse on mahdollisuuksista. Mahdollisuudesta valita asuinpaikkansa sieltä kaupungin melskeestä tai rauhalliselta maaseudulta. Mahdollisuudesta erottua joukosta kaupunkina, joka arvostaa kyläseutuja, täten houkutella vaihtoehtoa etsiviä asukkaita. Kyse on myös mahdollisuudesta harjoittaa elinkeinoja kaupungin ulkopuolella.
Elinkeinoilla on tulevaisuutta maaseudulla. Kaikki työ ei jatkossakaan ole kaupungin yksinoikeus, sillä kaupungistumisen myötä kaupunki tulee tarvitsemaan enemmän maaseutua, ruoantuottajana ja vaihteluna. Tuo matkailun peruspilari, onkin yksi suurimpia mahdollisuuksia kylille ja maaseudulle. Noilla kylän raiteilla on oma historiansa ja jotain jolla erottua, esimerkiksi kotimuseoita ja seutukunnan suurin pulkkamäki. Yksistään jo käynti maatilalla voi olla elämys kaupunkiin tottuneelle. Luontoa voidaankin matkailu mielessä hyödyntää, kun kunnostetaan luontopolut ja merenrannat. Nuo kauneimmat hiekkarannat eivät suinkaan löydy Pikkulahdelta. Matkailukohde on parhaimmillaan kokonaisuus ja olisi Raahen kannalta tärkeää, että kylien kehittäminen nähdään osana tätä kokonaisuutta.
Kuten Alpuan tapaus on osoittanut, niin rohkealla toiminnalla on onnistuttu työllistämään. Maaseudulla ja syrjäseuduilla olisi mahdollisuuksia toimia niin matkailussa kuin energiantuotannossa. Alpuassa saavutettu kylän kiinteistöjen energiaomavaraisuus toimii mallina myös muualle. Polttoaine löytyy lähimetsistä tai maatiloilta, joilla on valtavasti hyödyntämätöntä potentiaalia bioenergian tuotannossa. Yhdessä Raahen kaupungin avustuksella voitaisiin käynnistää hanke, jossa selvitetään maaseudun mahdollisuuksia energiantuotannossa.
Kylissä on mahdollisuuksia – ei sammuteta enää valoja, vaan sytytetään uusia.
Miia Anttila
Pekka Elonheimo
Harri Kiviniitty
Maarit Lampela
Seppo Sorvari
Ari Tokola
Raahen Vihreät ry